26. raskausviikko

Tänään alkoi 26. raskausviikko eli 25+0 on nyt. Aika menee ihan uskomatonta tahtia, enää reilu kolmannes jäljellä raskautta. Rakenneultra oli joulukuun 19. päivä ja siellä vauvalla kaiken todettiin olevan niinkuin pitää. Sukupuolensa hän esitteli heti alkuun niin selvästi, että tiesin sen heti, vaikka kätilöltä vielä lopuksi varmistettiin asia. Meille tulee pieni poika ja Aada saa pikkuveljen. ♥ Istukka oli vielä kohdunsuulla, minkä takia neuvolantäti kielsi kovat rehkimiset, kun istukka kohdunsuulla nostaa hieman verenvuotoriskiä. Kontrolliultra on sitten viikolla 32 eli maaliskuussa. Aadasta oli sama juttu, mutta silloin istukka nousi kunnolla pois kohdunsuulta, toivotaan, että niin käy nytkin.

Raskaus on mennyt ihan hyvin. Liitoskipuja on ehdottomasti enemmän kuin esikoisesta heti, jos vähänkin enemmän jotain tekee, samoin harjoitussupistuksia, mutta toisaalta muuten on oikein hyvä olo. Lenkkeilyä saisi kyllä lisätä ja liikuntaa muutenkin, mutta jotenkin tuon rattaissa viihtymättömän taaperon kanssa on vähän heikkoa se lenkillä käynti. Toisaalta iltalenkki yksinään silloin tällöin voisi tehdä todella hyvää.

Opiskelut vähän huolettaa. Ensimmäinen harjoittelu oli tarkoitus tehdä nyt keväällä päiväkodissa, mutta se nyt jäi, kun tuli muuttoaikeet takaisin pohjoiseen ja äitiysloma alkaa kuitenkin jo 26.3. En tiedä, mitä senki kanssa tekisi. Harjoitteluita on kuitenkin puolen vuoden edestä jäljellä, joten yksikin harjoittelu vähempänä olisi ollut hyvä. Muuttohässäkkä ja tämä kaikki sirkus sen ympärillä sekoitti myös pakkaa lahjakkaasti. Ehdin irtisanoa Aadan hoitopaikan, minkä takia joudun tekemään opiskeluhommat illalla ja keksimään päivät touhutaaperolle tekemistä. Ei viitsi hakea uutta hoitopaikkaa näin lyhyeksi aikaa, kun kaikenlaista muutosta on tiedossa muutenkin ihan tarpeeksi.

Ihanaa kuitenkin päästä muuttamaan takaisin Rovaniemelle, pääsee taas lähelle perhettä ja ystäviä ja tuttuihin ympyröihin. Vielä kun löydettäisiin jostain asunto… Joulun aika vietettiin pohjoisessa ja olihan se ihanaa. Siellä oli lunta ja talvi, ja on edelleen, kun taas täällä Karjalassa maa on musta ja vettä sataa. Tuntuu omituiselta, kun tammikuussa on tällainen sää!

Positiiviselta vaikuttaa

Tämmönen tuli tehtyä 30.8. Ihan selkeä plussa, jota osasin jo epäilläkin, kun lähes päivän tarkat menkat oli myöhässä jo 5 päivää. ❤️ Toivotaan kovasti, että pikkuinen pysyy mukana ja ensi keväänä meillä olisi taas vauva ja Aada saisi pienen sisaruksen.

Raskausoireista löytyy lievä väsymys, ajoittain etova olo (etenkin iltapäivisin), hengästyminen olemattomasta ja jatkuva pissalla juokseminen. Aika lailla samoin ku Aadastakin silloin. Vielä ei niin lamuttavaa väsymystä ole tullut eikä toivottavasti tulekaan, opiskelu+taapero+raskausväsy on huono yhdistelmä.

Ollaan ehditty jo tovi odotella plussatestiä, joten tällä kertaa lähtökohdat odotukseen ovat ihan toiset kuin viimeksi, kun itse olin alusta asti onnellinen raskaudesta ja miehellä kesti toipua järkytyksestä melkein koko raskaus ja sillä jännitti tuleva kovasti. Nyt ollaan molemmat iloisen odottavalla mielellä heti alusta lähtien. Toki jännittää, miten kaikki tulee menemään ja miten opiskelut ja kaikki saa sovitettua yhteen, mutta pitää yrittää pitää positiivinen mieli yllä ja kaivaa kadonnut opiskelumotivaatio jostain.

Vähän kadehdin niitä ihmisiä, jotka luottaa elämään ja asioiden sujumiseen niin kovasti, että pystyvät olemaan onnellisia ja luottavaisia koko raskauden ajan. Itselläni on jostain syystä aina takaraivossa se pieni pelko, että jospa kaikki ei menekään hyvin. Sellainen on vaan niin turhaa, kun minkä sille sitten voi, jos jotain sattuisi ja mitä, jos kaikki meneekin ihan hyvin; tulee vaan turhaa murehdittua ja jää kaikesta nauttiminen sivuosaan.